sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kierot Puikot 2016

Viime viikkojen aikana on ollut hyvinkin monenlaisia aamuja, mutta perjantaiaamu oli tähänastisista sekä hienoin että hämmentävin. "Annen lapset on sairaana, voitko lähteä sen tilalle retriittiin?" No, joo, voinhan mä uhrautua.


Kysehän oli siis savolaisten neuleretriitistä, joka järjestetään vuosittain Savon seudulla. Ilmeisesti käytännön syistä paikka on vaihtunut joitain kertoja, ja tänä vuonna oltiin ensimmäistä kertaa Rautavaaralla Metsäkartanossa. En ole koskaan ennen ollut retriitissä tai missään muussakaan suuremmassa neuletapahtumassa monestakin syystä: ihmisviha, köyhyys, puutteellinen neulesometus ja niin edelleen. Ihmisvihahan on viime aikoina ollut aika kovassa laskussa, neulesometus taas nousussa eikä köyhyyskään nyt ollut esteenä, kun se liian ihana Anne tarjosi mulle jo maksamansa retriittipaikan. Ei siinä sitten oikein auttanut muu kuin alkaa pakata kamoja melkoisella vauhdilla.

Tiivistetysti kerron, että retriitissä oli huippukivaa jopa vallitseva tilanne huomioonottaen. Ihmiset olivat ihania, huumori oli täydellisen huonoa ja saunassa oli erinomaiset löylyt. Itsehän en osallistunut mihinkään pajoihin (värjäyspaja, jooga, geokätköily, korupaja) tällä varoitusajalla, mutta hämmentävän hyvin vierähti koko viikonloppu ihan vaan paskaa jauhaessa milloin kenenkin kanssa. Turnausväsymys meinasi laskea tunnelmaa jossain vaiheessa, mutta kyllä mä siitäkin sitten selvisin ja jatkoin sisulla loppuun asti. Kiitän kaikkia järjestäjiä, Anne-parkaa joka joutui tyytymään etäretriittiin, aina yhtä ihanaa Iiristä, kuski-Miiaa sekä sitten ihan kaikkia huippusuperkivahypermahtavia tyyppejä, joihin pääsin viikonlopun aikana tutustumaan. Yritin Ravelrysta vakoilla ihmisiä joita olisin tähän linkannut, mutta ei niillä tyhmillä oikein ollut siellä blogi/insta/mitään osoitteita, niin en mä sitten viitsi. Kaikki kivoja. Vaikka kiusasivat tauotta.

Kuviahan piti ottaa minuutin välein ja jakaa häiritsevästi kaikki somekanavat täyteen reaaliajassa, mutta yllättäen retriitissä olikin niin mukavaa, ettei ehtinyt edes puhelinta räplätä. Muutaman turhan fiilistelykuvan otin, joten tässä niitä.


Olin valmistautunut sekä henkisesti että käytännön tarvikkeilla siihen, että joudun itse tuunaamaan itselleni nimilapun. Ihanat emomme olivat kuitenkin huomioineet kaikessa kiireessään jopa minun erikoistilanteeni, ja muokanneet Annen kyltistä Sanni-kyltin. Iiris ompeli ylimääräisiä kaulanauhoja, ja mä sain valkata kukkanauhan itelleni. Oli virallinen olo, kun kulki avaimet ja nimikyltit kaulassa heiluen koko viikonlopun.


Ruokaa oli, ja juomaa. Ruoka ei ehtinyt loppua kesken, mun juomat ehtivät. Ehkä ihan hyvä niin. Sitä siis oli alunperinkin mukana hyvin maltillisen aikuisen kypsän vähän. Ruokakuvan ottamisen vaiheessa vielä kuvittelin, että saisin jotain järkevää neulottua viikonlopun aikana, ja siksi neule oli esillä pöydällä. Tuloksena 5 kerrosta sukkaa. Ei vaan kerenny!


Jos ei muuta, niin ainakin retriitti herätti paljon uusia haaveita, tai tarkemmin sanottuna materiaa jota on saatava. Ensi joulun listalle siis jo valmiiksi tällainen pöytämallin sähkörukki. Meille kun ei yksiöön perinteistä rukkia mahdu, niin eikö tämä olisi kätevä. Meditatiivista, hypnoottista, tehokasta ja ennen kaikkea edullista (hinnat lähtevät kuulema sieltä n. 800 eurosta ylöspäin). Ihmisellä pitää olla harrastuksia. Odotan kärsivällisesti ensi jouluun ja jos joulupukki ei kuule toivettani, alan itse säästää. Ehkä saan rukkini joskus 2021!


Metsäkartano oli tosi kiva paikka, ja aika hauska idea nuo savolaismurteiset ohjekyltit, mutta kyllä mä ehkä pienenä parannuksena suosittelisin kääntäjäpalveluiden ostamista ammattilaiselta. Ehkä. Tai sitten se käännös vaan jäljittelee savoa?


Myönnän. Ostin asioita. Alkuperäinen budjettini oli 0 euroa, ja se ylittyi aika roimasti, mutta hyvin maltillisissa rahanmenoissa pysyttiin silti. Ja kyllähän mä itsekin luovuin pienestä pussista (akryyli)lankaa, joten käytännössä ollaan melkein lähtötilanteessa.

Lahjoituspöydästä napatut. Elämäni eka ristipistotyö & pari vyyhtiä Tiinan kehräämää utuista usvalankaa nyt jo lapasiksi muuttumassa.
Projektipusseja, joille oli oikeasti tarve. Oranssin voitin lankalotosta ja ruudullinen on Hiltusen käsialaa.
qtjuskalla oli kirppispöydässä iso kassi "1e/kerä". Huomasin kivan vihreän alpakan, ja jäin kaivamaan montako niitä löytyy. Niitä löytyi 12 kerää. 2000 metriä Drops Alpacaa, 12 euroa. Olen tyytyväinen diiliin. Näistä syntyy Still Light.
En edes yritä perustella. Säihky-Sukkaa Puffalalta, Lai-la-lai Yarnzin klubiangoraa, Noroa. En kadu mitään.
Ihminen tarvitsee sukkalankoja. Kyllä tarvitsee. Kirppispöytä sunnuntaina oli ihan hyvä aarreaitta, kun kaikki halusivat langoistaan eroon. Minä autoin!

Nyt kun kattoo, niin eihän noita nyt niin paljoa edes ollut. Alpakkakasa hämäsi. Sävymaailma on aika vihertävä, pinkki kausi on siis todellakin syrjäytymässä pikkuhiljaa.

Irtiotto kurjuusarjesta tuli tarpeeseen. Väsynyt ja onnellinen.






9 kommenttia:

  1. Ihan huippua, että viikonloppu jäi noin positiivisena mieleen ja toi hieman helpotusta arkeen. Itse pyrin vaan vähentämään sitä lankamäärää, joten onneksi moni muu sitten pyrki sitä lisäämään. Tasapaino pysyy kohdillaan. Mukavata oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se suurimmalla osalla taisi mennä niin, että lähtiessä oli vähemmän kasseja kuin tullessa. Ja hyvä niin. Itse pyrin päinvastaiseen! :D

      Poista
  2. Ihana lankasaalis :) Ja oli kiva nähdä naamatusten, vaikka ei syntyjä syviä ehittykään huastelemmaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös! Tarttis melkein olla kuukauden mittanen retriitti, jotta ehtis kaikkien kanssa kunnolla tutustua. Kolme päivää kyllä aiheutti jo sellaisen retriittiryytymyksen, että saattaisi kuukausi olla vähän liikaa :D

      Poista
  3. Ihana lankasaalis :) Ja oli kiva nähdä naamatusten, vaikka ei syntyjä syviä ehittykään huastelemmaan ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitos seurasta, oli kiva tutustua ja jakaa ponihaaveita ;) Sinä ostit nuo Norot mitä pyörittelin käsissäni, ihanat!
    -MiinaM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Mulla ei ole vielä niille Noroille mitään ajatusta, ne oli vaan saatava sunnuntain ostohuumassa. Joten jos sulla on jotain suunnitelmia mikä niistä voisi isona tulla, niin kerro :D Mä varaan oikeuden tulla poneja kattelemaan, jos joskus jostain syystä Juuan suuntaan matkaan!

      Poista
  5. Siehän oot tehnyt hyviä löytöjä kirppispöydästä! Mahtavaa kun pääsit paikalle noin lyhyellä varoitusajalla, oli kiva tutustua :) Muuten, jos mies on kätevä käsistään, niin pyydä sitä tekemään siulle sähkörukki ;) Netistä löytyy ohjeita, mie meinaan sellasen saada ens jouluks (eli pakotan miehen hommiin...) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieletön idea, kiitos! Mä laitoin heti toteutukseen avaamalla miehen koneelle valmiiks yhen diy-ohjesivun. Tiiä vaikka tajuais vihjeen!

      Poista