tiistai 1. maaliskuuta 2016

Uutuuskirja: Ex-viiltelijä

Osallistun 18.3.2016 Joensuun pääkirjastolla Elävä kirjasto -tapahtumaan elävänä kirjana otsikolla Ex-viiltelijä. Elävän kirjan voi lainata vartiksi ja sille voi esittää kysymyksiä, joita ei ehkä muuten kehtaisi tai pääsisi kysymään.

Mä olen nykyään pitänyt viiltelyarpia pääasiassa ihan hyvänä juttuna. Siis sillä tavalla, että siinä on kaikki kortit heti pöydässä: ei ole mitenkään epäselvää, että hullujahan tässä ollaan. Silloin tällöin se toimii myös hyvänä jäänrikkojana ja keskustelunavauksena.

Mutta sitten on myös niitä hetkiä kun toivoisi, ettei olisi heti ensimmäisenä viiltelijä ja masentunut ja itsetuhoinen. Vaan että voisi esittäytyä esimerkiksi ihmisenä. Fiksumpi tarkkailija huomaa, että mun arvet on vanhoja. En ole viiltelijä, olen ex-viiltelijä. Ne arvet on yksi valitettavan pysyvä osa ajoittain helvetin rankkaa menneisyyttä, muttei ne mua ihmisenä määritä, varsinkaan enää. 

Mielenterveyskuntoutujan lisäksi olen ihminen, tyttö, Sanni, eläin, opiskelija, avovaimo, neuloja, kirjoittaja, lukija, blogaaja, kahvinjuoja ja niin edelleen. Nätti, fiksu, ajoittain hauska ja oikein hyvä just näin.

Olen myös avoin ja rehellinen, ja niitä harvoja, joilta voi tulla elävän kirjaston ulkopuolellakin kysymään, että mikä tää arpijuttu on. Kerron mielelläni. Ainoa tapa vapauttaa psyykehäiriöt ennakkoluulojen ja pelon kahleista on puhua niistä avoimesti ja julkisesti.

#sairaankaunis

5 kommenttia: