maanantai 21. maaliskuuta 2016

Minun äitini

Mietin koko eilisen, että haluaisin kirjoittaa tähän jotain, mutten toisaalta oikein tiennyt että mitä ja sitten toisaalta en oikein tiennyt, että onko se ihan sallittua. Mutta eilen on varmaan soitettu jo niille joille pitää soittaa, ja niin, en minä tiedä kuka voisi sanoa milloin ja mitä saan kirjoittaa ja minne. Luojan kiitos olen sellainen ihminen, joka puhuu ja kirjoittaa. Olen enemmän huolissani niistä, jotka ovat hiljaa - ei vain nyt tänään tässä kauheudessa, vaan ihan koko maailmassa yleensäkin. Älkää olko hiljaa.

Minun äitini oli sellainen ihminen, joka ajatteli aina ensin muita ja vasta sitten itseään. Äiti halusi, että kaikilla olisi hyvä olla. Äiti halusi ratkaista ei vain kaikkien ystäviensä ongelmat, vaan myös naapureiden ja koko maailman. Äiti oli niitä kilttejä tyttöjä, jotka kantavat harteillaan koko maailman painoa pienimmästä metsähiirestä alkaen.

Minun äitini oli sellainen ihminen, jonka luokse sai mennä kylään kuka tahansa milloin tahansa. Äidin ovet oli aina auki ihan kelle vaan. Äiti oli aina valmis auttamaan ihan ketä vaan naapurin kummin kaimaa ja katsoi aina, että vieraalle oli myös tarjota edes kuivia keksejä.

Minun äitini oli sellainen ihminen, joka sanoi aina, että kaikki on hienosti. Äiti sanoi, että "asioilla on tapana järjestyä", ja monta muuta sellaista omanlaistaan viisautta. Äiti nauroi ja hymyili ja leipoi leipää, ja sitten itki yksin.

Äiti pyhitti koko elämänsä muiden auttamiselle, ja unohti siinä sivussa auttaa itseään. Se happimaski olisi pitänyt ensin laittaa itselle, ja vasta sitten muille. Minun äitini ei muistanut sitä.

Suurin osa ihmisistä tulee joka tapauksessa muistamaan minun äitini lähinnä iloisena, nauravana, helposti lähestyttävänä, lämpimänä, suurisydämisenä, vitsikkäänä, tanssivana ja laulavana naisena. Ja se on hyvä. Uskon, että sitä äiti toivoi.


Asioilla on tapana järjestyä, ja niin tulee käymään nytkin. En varmasti puhu vain omasta puolestani kun sanon, että kaikki on vielä todella sekavaa eikä kukaan oikein tiedä mitä tehdä tai ajatella. Aina tulee kuitenkin uusi päivä ja aurinko uudelleen nousee, ja jonain päivänä varmasti tuntuu edes vähän paremmalta. Koska asioilla on tapana järjestyä.

2 kommenttia:

  1. Niin kauniisti kirjoitettu <3 Iikku

    VastaaPoista
  2. Voi mä olen aivan missannut tämän. Jaksamista <3

    VastaaPoista