maanantai 29. helmikuuta 2016

Kolmen silmukan neuloja

Ompelijan ja elokuvien katsojan sijaan musta tuli neuloja ja kirjojen lukija. Miksi? Koska en ole pitkäjänteinen. Joidenkin mielestä tässä ajatuksessa ei ole mitään järkeä, vaan juuri kirjojen lukeminen ja neulominen vaatii pitkäjänteisyyttä. Tietysti voidaan miettiä olisiko oikea sana joku keskittymiskyky tai vastaava, mutta mun mielestä kyse on nimenomaan pitkäjänteisyydestä.

Mä en jaksa keskittyä yhteen asiaan pitkään. Siis pitkäjänteisesti katsoa vähintään 90 minuuttia elokuvaa tai ottaa ompelukoneet, kaavat, kankaat ja sakset esiin ja suorittaa edes sitä kankaiden leikkaamista yhdellä kertaa. Kyllästyn jo siinä vaiheessa kun valitsen elokuvaa tai olen saanut kaikki ompelutarvikkeet esille.

Siksi luen kirjoja: voin ottaa kirjan yöpöydältä, lukea kolme sanaa ja laittaa kirjan takaisin. Tai jos kirja jostain syystä on oikein mukaansatempaava ja sattuu olemaan oikein keskittyvä hetki, voin lukea viisi sivua tai koko kirjan. Samasta syystä neulon. Neuletyö voi odottaa korissa kolme vuotta ja sen voi nostaa siitä tasan samanlaisena kolmessa sekunnissa käsiin ja neuloa kolme silmukkaa. Sillä, tuleeko neule koskaan valmiiksi tai kirja koskaan luettua, ei ole mitään merkitystä. Voin neuloa jotain muuta tai lukea jotain toista kirjaa, ja jatkaa niitä ensimmäisiä sitten kun huvittaa. Neulominen on hitaampaa kuin ompelu ja lukeminen on Khitaampaa kuin elokuvan katselu, mutta kumpikaan ei vaadi istumista paikoilleen yhden asian ääreen tunniksi tai ylikin.

Olen kyllä kokeillut, voisiko elokuvaa katsoa samalla taktiikalla. Ei voi. Jos katsoo tänään viisi minuuttia ja huomenna aikoo katsoa seuraavat viisi minuuttia, koko elokuvassa ei ole enää yhtään mitään järkeä. Elokuva on kai sellainen yksi kokonaisuus, joka pitäisi nauttia yhtenä pakettina. Sarjoja voin katsoa, jos jaksot on lyhyitä ja aihe kevyt. Frendit-Bigbangtheory-HowImetyourmother-tyyppisten sarjojen kanssa ei ole mitään merkitystä, vaikka keskeyttäisin samankin jakson viidesti. Mies ei oikein ymmärrä, sitä häiritsee, kun pausetan jakson 8 minuutin kohdalla ja menen nukkumaan. Se nyt vaan ei mun nähdäkseni kuitenkaan ihan hirveästi siltä aivottomalta viihteeltä vie, vaikka sen katsoisikin osissa. Ja samalla voi neuloa kolmen silmukan verran.

Tavallaan on vähän erikoista, että kirjan lukeminen ei vaadi samanlaista yhtäjaksoista istumista. Romaanikin on kuitenkin yleensä yksi kokonaisuus alusta loppuun, niin kuin elokuvakin. Tässä on ehkä se, miksi elokuvan katsojat luulevat, että mä olen pitkäjänteinen, kun jaksan lukea kirjoja. Elokuva on kokonaisuutena myös nopeampi, siinä 90 minuutissa tapahtuu yleensä aika paljon enemmän kuin romaanissa 90 minuutin lukuajassa. Kun kerronta on hitaampaa, tyhmempikin pysyy mukana vaikkei keskittyisi täysillä tai vaikka pitäisi taukoja.

Vaikken katso elokuvia, katson silti Oscar-gaalan melkein aina. Niin kuin viime yönäkin. Ja iloitsen, kun Leo saa Oscarin, vaikka oikeasti en ole nähnyt ainuttakaan gaalassa palkittua elokuvaa, enkä muista mitään muuta DiCaprion suoritusta kuin Titanicin. En tunnista puoliakaan näyttelijöistä saati ohjaajista, enkä edes ymmärrä mistä joissakin palkintokategorioissa on kyse (onko leikkaus sama kuin editointi? Vai eri? Täh?). Katson myös Super Bowlin joka vuosi, vaikken ole enää pitkään aikaan katsonut jenkkifutista. Jenkkien isoissa juhlissa on jotain tosi kiehtovaa. Eilisessäkin gaalassa puhuttiin seksuaalisesta ahdistelusta, ilmastonmuutoksesta ja sukupuolivähemmistöistä. Ja sitten siellä on tietysti hienoja pukuja, musiikkia ja vitsejä. Super Bowlista on nähtävä vähintään puoliaikashow, vaikka muuten torkkuisi sohvalla. Mä olen äärimmäisen tyytyväinen elämääni täällä pienessä ja hiljaisessa Suomessa enkä missään nimessä muuttaisi Yhdysvaltoihin, mutta on kiva välillä kurkkia, miten kaikki on siellä niin isoa ja mahtipontista.

Ja joka kerta kun katson Oscarit, alan miettiä, että pitäisi yrittää katsoa enemmän elokuvia. Joka kerta kysyn Facebookissa suosituksia, ja koskaan en katso niistä ainuttakaan. Jos ensi vuonna...?

Ja joka kerta kun joku kysyy multa "ootsä nähny..." niin ei, en ole nähnyt. En ole nähnyt Kummisetää, Rockya, Ihmeellinen on elämää (vaimikäseoli), Titanicia kokonaan, Ghostbustersia, Matrixeja enkä mitään muutakaan, koska en edes keksi enempää niitä elokuvia, jotka kaikki ovat nähneet. Kaikki paitsi mä.

Reipas tenttiinlukija lukee kolme sanaa ja tulee blogaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti